30.11.2007

Purkua ja Uppsalansuunnittelua

Eräälle kaverille suunnattu sukanalku siitä sinipunaoranssiliila-jättiraita-seiskaveikasta pääsi tänään purkuun. En ollut kyllä ehtinyt kuin ekan varren loppuun, joten ei haittaa. Katselin vain tuossa kaikkia keskeneräisiä töitä ja päätin että ei hitsin vimpulat, näin montaa keskeneräistä en jätä kotiin Uppsalaan lähdettyä. Tällä hetkellä puikoilla on siis seuraavat tuotokset, jotka yritän saada valmiiksi ennen Ruotsinmatkaa:

- Step-sukat äidille (argh).
- yks juttu siskolle.
- toinen juttu siskolle (yritän ehtiä joululahjaksi, mutta saa nähdä...).
- sukat itselleni.
- lapaset itselleni.

Ei kovin monta. Jos siis oikein urakoin tässä ennen joulua ja sen jälkeen (lähtö on "vasta" 15. tammikuuta mutta muutakin pitäisi tehdä) niin saattaa tuo pino jopa valmistua!

Katselin myös sukkapuikkotilannetta, ja tällä hetkellä minulla on kahdet 3,0-puikot, kolmet 3,5-puikot ja kolmet 4,0-puikot - joista yhdet nelosen puikot ovat vapaana! :P Hehe. Pitäisiköhän ostaa parit ylimääräiset Uppsalaan...? ;)

Tänään sain myös inspiraation tehdä serkkuni vietnamilaiselle vaimolle villasukat, hän kun on uusi Suomessa ja suvussa eikä ole vielä ihan tottunut kylmyyteen... Rupesin jo miettimään väriä ja jopa hieman vilkuilemaan kyseisen tyttösen jalkoja, että minkähän kokoiset noi on...? Mutta sekin projekti säästyy kyllä Uppsalaan. Ah, siellä kyllä pääsee sitten lapas- ja sukkatehdas käyntiin!

Sitten hieman kuvaa. Niistä lapasistani olen puhunut mutta en kertaakaan näyttänyt. Nekin ovat siis vielä vaiheessa (toisen varsi alullaan) mutta valmistuvat kyllä aikanaan. Tältä siis näyttää eka lapanen, noin suurinpiirtein:


Hieman tärähtänyt kuva näköjään, ja huonossa valossa, mutta näkyvätpä värit jotenkuten oikein. Lankana on siis Idénan Juvel, jota ostin FiinaNeuleen muuttoalesta 100 g. Tosi jännät värit: ihanan syvä ja kirkas sininen, punainen sekä oliivinvihreä. Ja jännästi tuo sininen osui aina samaan paikkaan varressa ja muodosti noita "pylväitä" kun taas vihreä ja punainen sekoittuivat keskenään.

Näitä tänään.

24.11.2007

Neulojan kultasesta

Täytyypä pistää vielä toinen postaus tämän päivän aikana. Kultaseni lähti eilen Vaasaan kavereiden kanssa oleskelemaan, ja näin pikkuikävän iskiessä tulin vilkaisseeksi sinisestä Woolista aloitettua sukanvartta joka lojuu tuossa pikkupöydällä. Sen sukanvarren on nimittäin aloittanut kultaseni itse. :)

Tuli tässä blogeja selaillessa mieleen että on se vaan joskus niin ärsyttävää kun niin moni neuloja ja neulojan mies on niin... tyypillinen. (Nyt toivon ettei kukaan ota itseensä, en yritä pahoittaa kenenkään mieltä vaan mietiskelen vain.) Varsinkin nuo neulojan miehet. Tänään taisi olla eka kerta kun näin blogin jossa neulojan mies vaikutti olevan ainakin joskus mukana neulontaharrastuksessa ja varsin hulppealla mielellä. :) Onhan sitä näköjään myös niitä miehekkeitä jotka lahjovat vaimokettaan kovinkin rakkaudella. Mutta yleensä nuo miehet vain tuppaavat mielestäni olemaan juuri sellaisia jotka "sietävät" vaimon neuleharrastusta ja valittavat lankakerien määrää jne.
Ja sitten blogataan siitä ihmeestä kun joku miehekkeistä osoittaa kiinnostusta neuleharrastusta kohtaan.

On tullut nimittäin huomattua että tuo oma miehekkeeni, kultaseni, on hieman samasta puusta veistetty. Hän on monasti valitellut sitä että vain "istun sohvalla ja neulon" ja ihmetellyt uusia lankakeriä, mutta toisaalta myös toiminut hyvänä omanatuntona. ;) Mutta toisaalta rakas kultaseni on myös hieman erilainen kuin tyypillinen neulojan mieheke. Joku kerta kun molemmat valitimme ettei toinen kiinnostu toisen harrastuksista niin sanoin että "ethän sinäkään ole kiinnostunut neulomisestani", johon kultaseni vastasi että "no ethän sinä ole koskaan pyytänyt minua neulomaan kanssasi!" Tietysti pari päivää myöhemmin sitten otin esiin sen Woolin joka on juuri täydellisen värinen kultaselleni, ja ryhdyin opettamaan.

Olin hieman pettynyt kun kultaseni vain ähki ja antoi sen kuvan että olin selittänyt tosi huonosti, ja lopuksi pari riviä tehtyään sanoi että sepä oli tylsintä pitkään aikaan. Vasta hetkeä myöhemmin, kultaseni hymyillessä, minulle valkeni että hän vain vitsaili, ja oli vain ähissyt keskittymistään. Ja erittäin mukavaa oli kun n. viikkoa myöhemmin lähdimme kultasen perhettä taas tapaamaan ja istuessani neulomassa kultaseni sanoi, että "et sitten ottanut minun neulettani mukaan". :) Eli luulenpa että kultaseni on kaikesta huolimatta omaa luokkaansa neulojan miehenä.

Minun kymmenen prosenttiani

Olen sivusilmällä seuraillut 10 %-hanketta (jossa siis en itse ole mukana) ja tänään sain inspiraation laskea omat lankakiloni. Tähän asti olen noin silmämääräisesti arvioinut varastoni olevan n. 5-7 kilon suuruinen, mutta ajattelin että lasketaan nyt hieman tarkemmin.

Lopputulos ei ollut yhtä shokeeraava kuin toisilla on tuntunut olevan, mutta jonkinmoinen yllätys kuitenkin: kokonaiset kerät sekä ne, joiden määrän olen jotenkin pystynyt arvioimaan, tekevät yhteensä 9765 grammaa. Lisäksi minulla on jämälankoja joiden painoa en pysty laskemaan, mutta niiden yhteispaino on varmaan ainakin 2-3 kiloa. Joten yhteensä minulla näyttäisi lankoja olevan suunnilleen 12765 grammaa eli melkeinpä 13 kiloa! Huh. Jos nyt siis osallistuisin 10 %-projektiin niin minulla olisi kulutettavana 1276,5 g.

Määrä tuntuu suurelta, varsinkin kun olen yrittänyt olla muuttumatta lankahamsteriksi, mutta toisaalta mieltäni keventää se tieto että kokonaismäärästä 4100 g menee villapaitoihin jotka siis olen jo suunnitellut. Lisäksi tulevaisuudessa häämöttää monet sukat ja lapaset jotka olen aikonut langoistani tehdä mutta joille ei vielä ole aikaa. Tuntuu hyvältä ajatella ettei minulla sentään ole melkein 13:a kiloa lankaa joiden tuleva olomuoto on epäselvä. :)

Taidanpa osallistua lankahamstereihin sitten keväämmällä, näin aluksi, ja ehkä jopa 10 %-projektiin ensi vuonna.

23.11.2007

Lappunen kateissa

Ärsyttää. Voisin neuloa äidin Step-sukkia mutta kun olen kadottanut lappusen johon kirjoitin kaikki muistiinpanoni sukista. Voin tietysti laskeskella silmukoita ekasta sukasta, eikä sillä kai paljon väliä ole vaikka jokin kohta heittäisi parilla silmukalla, mutta pieni perfektionisti minussa huutaa että ei, nyt etsit sen lapun vaikka Kiinasta, mutta et jatka ilman sitä!

Toivottavasti minussa herää jokin toinen, hieman rennompi ääni joka puhuu kovempaa kuin perfektionisti. Pitäisihän ne sukat saada valmiiksi. Äh.

Muuta uutta ei neulerintamalla ole tapahtunut. Keskeneräinen on yhä keskeneräistä, uutta ei ole eikä vanhoja valmiina. Ei siis yksinkertaisesti ole ollut aikaa neuloa.

Mutta hieman uutisia sentään: sain eilen tietää että olen saanut stipendin Uppsalaan, joten olen nyt ihan varmasti lähdössä sinne keväällä! Eli puoli vuotta opintoja Ruotsissa. Kuten jo aiemmin sanoin, tulen ottamaan sinne hieman lankaa ja ostan loput siellä sitten tarpeisiini, ja tällä hetkellä
mukaan olisi tulossa seuraavat projektit:
- villapaita Garnstudion Alpacasta.
- villatakki Nalle Colorista.
- kultasen lapassormikkaat (ellen jollain ihmeen konstilla saa niitä valmiiksi jouluksi...).
- omat lapaseni.

Varsinkin Nalle-villatakkiin tulee mukaan aimo kasa lankaa (n. 700 g?), mutta minulla on kotona niin paljon lankaa ja päässä ideoita valmiina että tahdon ihan välttämättä tehdä niitä Uppsalassa kun minulla pitkästä aikaa on aikaa. Lankojen kuljettaminen ei ole suuri ongelma, sillä menemme laivalla ja junalla joten mitään painorajaa tavaralle ei ole. Ja kunhan ne vaan saa Uppsalaan niin sittenhän langat ovat siellä ja odottelevat vain että saavat muotoutua villatakiksi. :)

19.11.2007

Neulepaitoja, nam

Jos minulla jotain muuta sanottavaa Hippy-paidastani oli niin se on tällä hetkellä unohtunut. Olen kääntänyt ajatukseni siitä seuraaviin paitaprojekteihin. Minulla on nimittäin tällä hetkellä viisi neulepaitaideaa mielessä ja langat ostettu, joista neljä itselle ja yksi siskolle. Ah, ja sitten yksi paita suunnitelmissa kultaselle mutta siihen ei ole lankoja vielä. Hippy-paitaa viimeistellessä sormet syyhysivät päästä tekemään uutta isompaa työtä, ja tällä kertaa lopputuloksesta tulee varmasti hieman korkealaatuisempi.

Ennen joulua en kuitenkaan ala paitaa tekemään, koska tiedän ettei se raukka pääsisi pitkälle ennen uuttavuotta. Mutta ainakin yhden idean lankoineen otan mukaan Uppsalaan Ruotsiin (jonne toivottavasti pääsen opiskelemaan kevääksi; en ole vielä saanut tietää saanko vai enkö saa sinne lähteä), koska siellä kyllä varmasti riittää taas aikaa neulomiselle. :)

Lisäksi olen viime päivinä kuolannut blogeissa näkyviä uusia lankaostoksia. Mutta kuin ihmeen kaupalla olen viime kuukaudet ollut jokseenkin langatta, siis ostamatta uutta lankaa! Olen kai vihdoin tajunnut että ainakin tällä hetkellä tärkeämmät asiat tulevat ensin. Sitten Uppsalassa aion kyllä etsiä käsiini lankakaupan ja ostella uusia lankoja siellä, mutta olen ajatellut asettaa rajaksi sen että ne langat on siellä myös neulottava! Eli ei uutta lankaa mukaan Suomeen kun sitten kesän alussa palataan, tai ainakaan ei kerällä vaan neulottuna.

Jeps, nyt äidin lahjasukkaa neulomaan. Toivottavasti ainakin ne saisin valmiiksi ennen lähtöä... Huoh.

12.11.2007

Vihdoin!

No niin, tässä se nyt komeilee: Hippy-langasta tehty neulepaitani!

Mennäänpä muitta mutkitta kuviin ja tuoteselostukseen. Näette tässä alla myös oman sievän naamani.


Mikä: Tunika venepääntiellä, Novita syksy 2004 malli 39.
Mitä: Novitan kirjavaa Hippy-lankaa.
Miten paljon: joko 500 tai 600 g (ohjeessa lukee 550 ja yksi kerä jäi yli, en muista olenko ostanut 600 vai 700 g).
Millä: 7,0 puikot ja pyöröpuikot.

Aiiivan mahtava! Ihanan löysä, minulle sopivat kirkkaat värit... Työpaikalla kaksi kollegaa jo kehui, oppilaat eivät. ;)

Nyt en ehdi muuten hehkuttaa paitsi että tämä on kaikista virheistään huolimatta ensimmäinen oma iso työni! Tämän tekemiseen on siis kulunut ainakin kolmisen vuotta, ja sen huomaa: käsiala on hieman tiukentunut ylös mentäessä. Sitä paitsi olen töpännyt lankojen kanssa:


Jostain syystä kaksi ekaa kerää ovat hieman eri sävyä. Joko olen ostanut eri sävyä tai sitten eri värjäyserää, en vieläkään tiedä kumpaa. Mutta eipä tuo minua haittaa, kuten sanottu saa tässä amatöörimäisyys näkyä! Selkäpuolella tuo on, ja tukkani on niin pitkä ettei sitä varmaan kukaan huomaakaan. ;)

Mutta nyt nukkumaan. Lisää asiaa paidasta ehkä myöhemmin.

6.11.2007

Hippy-paidan edistyminen

Tuli tässä juuri mieleen että äidin lahjasukat ovat vielä vaiheessa. Kääks. Ja sitten kun äiti vielä viikonloppuna pyyteli tekemään joululahjasukat isovanhemmilleni. Sanoin kyllä etten lupaile mitään, monet muutkin joululahjat olisi kiva saada tehtyä. Tietysti isovanhemmilleni (joista toinen on sänkypotilaana ja toinen Alzheimeria sairastava) olisi ihanaa tehdä jotkut kivat sukat jalkoja lämmittämään, mutta nyt on meikäläisen oikeasti otettava vähän takapakkia, kaiken suhteen. Lupasin itselleni eilen että ajattelen kyllä loppuvuoden ajan hyvin tarkkaan mille sanon "kyllä"... On nimittäin viime aikoina ollut hieman stressaavaa.

No mutta. Kun yksi makailee toimettomana niin toinen etenee hurjaa vauhtia. Puhun siis äidin sukkiin verrattaessa Hippy-neulepaidastani! Eilen olin päättänyt mennä oikein aikaisin nukkumaan ettei olisi taas töihin noustessa niin ällö olo, mutta sitten päätinkin "neuloa vielä ihan vähäsen". Lapasten sijasta katse osuikin ompelemattomaan Hippy-paitaan, ja sitten olinkin yhtäkkiä tarttunut härkää sarvista ja istuutunut sohvalle paita, lankaa ja neula kädessä.

Ja kuinkas sitten kävikään! Tällä hetkellä paidasta on oikea sivu valmiina (raglan-neuleessa kun ei ole ihan yhtä monta ommeltavaa saumaa kuin toisissa), eli jäljellä enää vasen sivu ja hieman kaula-aukon kiinnitystä. Jes! Ja kävi nopeammin kuin olin odottanut (vaikkakin olin sängyssä taas ärsyttävän myöhään). Eli tänään jos ehtisin ommella loput, tai huomenna, niin on ensimmäinen oma "villa"paitani valmis! :D

5.11.2007

Kuvia! Ja muuta.

Eli harvinaista herkkua nuoren blogini lukijoille: kuvia!

Syy tähän yllättävään herkkuun on Lontoonmatka, jolta tulin eilen illalla kotiin ja jonka aikana lainailin siskoni digikameraa. Kaikkia tuotoksiani en tietenkään ollut ottanut mukaan, mutta jotakin vanhaa ja jotakin uutta tuli kuitenkin filmille. Eikun... levylle?

Tässä ensimmäisenä Seiskaveikan ensimmäisestä Jättiraidasta tekemäni sukat (eli vanhaa). Näistä tuli kivat sekä väriensä takia että siitä syystä että nämä olivat ensimmäiset ihan itselleni tekemäni sukat.


Mikä: perussukka Novitan ohjeen mukaan, n. koko 39-40 eli 48 silmukkaa.
Mitä: Novitan Seitsemän Veljestä Jättiraita.
Millä: taisi olla 4,0-puikot...

Seuraavaksi toinen vanhempi työ, eli ihanat omat kalastajankäsineeni.


Mikä: kalastajankäsineet, Novita Talvi 2005. Ja huono valaistus.
Mitä: äh, tällä hetkellä kiire, vyöte kateissa ja langan nimi pyyhkiytynyt mielestä... Joo.
Millä: 3,0.

Ja sitten uutta: vasta torstai-iltana jo Lontoossa ollessamme tajusin että nythän olisi kiva ostaa hieman lankaa ulkomailta! Ohjelman lomassa en kuitenkaan ehtinyt lankakauppoja oikein etsiä... Sitten toiseksi viimeisenä yön näin unta jossa löysin lankakaupan, ja seuraavana (eli viimeisenä) iltana löysimme viime tingassa tiemme John Lewis-nimiseen tavarataloon, joka muistutti ulkonäöltään Stockmannia mutta jossa oli yksi merkittävä ero: siellä oli myös lankaosasto. ;) Sieltä tarttui sitten mukaan sekalainen kokoelma lankaa, jotka näkyvät alla. Taaskin hyvin huono valo (kiitos hotelli!), mutta saatan kuvailla noita sitten myöhemmin myös.




Elikkä vasemmalta oikealle:
- 100 g Freedom Spirit -lankaa, tuollaista sammalenviher-oranssi-kirjavaa.
- 100 g Debbie Blissiä, värinä valkoinen-vihreä-vaal.punainen. En tiedä miksi juuri tuon värin valitsin, iskipä vaan silmään ja miellytti sitä. :)
- 100 g Noro Kureyonia, sinivihreää. Älyttömän hienot värit! Tästä teen jotain itselleni.
- 200 g Mirasolin Hacho -lankaa. Tosi hienon väristä merinovillaa joka ilmeisesti on jonkinlainen Reilu Kauppa -tuotos. Plussaa! Ja tästä samaten jotain meikäläiselle.

Jees. Myöhemmin lisää.