17.12.2007

Ei näin ihania lankoja!

Miksi maailmassa on niin paljon ihania lankoja?

Ja miksi ne kaikki sattuvat kohdalle juuri kun minulla on n. kuukausi jäljellä Uppsalaan lähtöön??

Eli tänään tuli käytyä kaupungilla, ihan järkevillä asioilla, mutta sitten yhtäkkiä FiinaNeule ilmestyi kuin tyhjästä eteeni. Selitys: en ollut tiennyt minne se on muuttanut, ja satuin vain olemaan niillä kulmilla ihan muiden juttujen takia. Ja, kuten selitin asian kultaselleni kotona:

"Se vaan oli siinä."
"Mut eihän sun silti tarvinnu ostaa mitään..."
"No kylläpä tartti!"

Eli jokunen ihanan ihana kerä sitten lopulta sai uuden kodin luotani. Ensin silmiini osuivat Marks & Kattensin Sarek-langat. Todella hienoja, niissä on ilmeisesti kahta liukuvärjättyä lankaa yhdessä. Jännän näköistä! Toisena mukaan halusi Trekking Hand art-langan Tundra-väri, ja vielä lopuksi Idénan Crazy-lankaa pari kerää. Crazystä teen varmaan äidilleni sukat sitten joulun jälkeen, hän kun on kinunnut oikein värikkäitä sukkia, ja tahdon tehdä hänelle toisetkin sukat koska nuo Step-sukat jäävät varmaan ainoastaan unisukiksi.

Niistä puheen ollen... ;) Otin eilen illalla itseäni niskasta kiinni ja istuuduin sohvaan nyhväämään Step-sukkasten kanssa. Nyt tunnun olevan taas vauhdissa niiden kanssa! Toisesta sukasta nyt jo kantapää ohi, enää tylsää suoraa sileää ja sitten loppukavennukset. Jihaa! Toivon vain että saan nämä valmiiksi jouluksi, mutta luultavammin en, sen verran on vielä viimeisellä viikolla töitä tehtävänä.

Ai joo, ja tuohon ensimmäiseen kysymykseeni postauksen alussa vielä lisäys: ihanien lankojen huono puoli on se, että niistä haluaa aina tehdä jotain itselleen. Mutta mitäs niistä tekisi, kun en haluaisi kymmentä paria lapasia ja pipoja ja... Huokaus.

Lisäksi: huomenna menen taas ostamaan lankoja, mutta tällä kertaa ihan suunnitellusti ja suunnitelmalla. Eli kultasen puseroon luonnonvalkoista 7veetä. Lahjakortin sain nääs Sokokselle joten sinne lankaostoksille! Ja sen verran on sitä fyffeä sillä kortilla että kyllä mahtuu muutama muukin, vielä suunnitelmaton kerä noiden seiskaveikkojen joukkoon. ;)

16.12.2007

Villasukkia Petroskoihin!

Tuli taas selattua Elämänlankaa-blogia ja muistin taas että Kristel bloggasi monista hyvistä ja huonoista uutisista. Yksi näistä oli se, että Petroskoin lapset tarvitsevat villasukkia. Käsky kävi levittää asiaa eteenpäin, joten näin nyt teen. :)

Täältä voi käydä asiasta enemmän lukemassa. Itse ajattelin ryhtyä joulun jälkeen kuluttelemaan ainakin paria jämälankakerää ja nitkutella lapsille sukkia. Sitäpaitsi kävi niin hauskasti että torstaina ollessamme kolmekuukautisen veljentyttöni luona kylässä, toivoivat vanhemmat hieman pidempivartisia sukkia pikku-E:lle jatkossa. Nykyiset, hänelle ensimmäiset tekemäni sukat, eivät nimittäin oikein pysy jalassa. Muistin siis Kristelin Petroskoita varten suunnitteleman polvisukkaohjeen. Sille tulee varmasti käyttöä jatkossa kun teen sukkia myös veljentytölleni. :)

15.12.2007

Kotitossua

Nyt jotenkin tällä hetkellä (olisiko tuon lähenevän joulun syytä?) jotenkin tuntuu siltä että haluan tehdä kaikkea kivaa vain kultaselleni. :) Olen ostanut hänelle jo yhden joululahjan ja toinenhan olisi toivottavasti ne lapassormikkaat (jos ovat valmistuakseen), mutta n. viisi minuuttia sitten aloitin vielä yhtä neuletyötä hänelle.

Olen jo kuukausia suunnitellut tekeväni kultaselleni kotitossut. Sekä meidän perheen mökillä että kultaseni kotona on hänellä jo tossut, ja tänne kotiinkin olisi kiva saada sellaiset. Tähän asti käytössä ovat olleet muoviset (?) tohvelit, jotka oikeastaan ovat taekwondo-kassista peräisin. Ajattelin siis että pitäisi kultaseni saada ihan kotiin tarkoitetut tossut tai tohvelit, mutta sopivaa ohjetta ei ole vielä löytynyt. Joko ne ovat olleet virkkuuohjeita, tai sitten väärän muotoisia (olin siis tosiaan ajatellut tehdä tohvelit, joissa on kantapää paljaana).

Nyt vihdoin löysin täydellisen ohjeen! :D Kiitos Garnstudion. Elikkä nyt on puikoilla vaaleanvihreästä ja vaaleansinisestä Huopasesta tuollaiset tohvelit kultaselleni. Saa nähdä valmistuvatko jouluksi... mutta onhan tuo Huopanen tuplana aika paksua lankaa, ja kympin puikoilla. Sitten ajattelin myös käydä kysymässä suutarilta josko heiltä saisi tohveleihin laitettua kumpipohjat, jotta niihin tulisi vähän jämäkkyyttä.

Ainoa ongelma on enää tulevaisuudessa valmiiden tohveleiden venyttäminen oikeaan kokoon paljastamatta salaisuutta kultaselle... Ehkä yritän ujutella niitä hänen jalkoihinsa hänen nukkuessaan. Tai sitten käsken panemaan silmät kiinni ja koitan kertomatta mitä hänellä on jaloissaan. ;) Tai... ehkä paljastan salaisuuden siinä vaiheessa, vaikka onkin hieman tylsä vaihtoehto...

7.12.2007

Itsenäisyyspäivän lapaset

Jeps, elikkä lapaseni ovat valmiit! Valmistuivat eilen vanhempien luona itsenäisyysbrunssilla, ja sitten saivat tulikasteensa opiskelijoiden soihtukulkueessa, jossa kultaseni ja kaverin kanssa oltiin. Siksi saavat siis nimen Itsenäisyyslapaset. ;) Kädet kyllä hieman jäätyivät kun en ollut laittanut toisia hanskoja alle, mutta kyllä ne siitä sitten kotona lämpenivät... Siis:

(kuvitelkaa tähän kuva valmiista lapasparista)

Mikä: peruslapaset peukalokiilalla, 44 s.
Mitä: Idénan Juvel, n. 75 g. EDIT: olivatkin 65 g, tarkistin kaupan vaa'alla. :)
Millä: 3,5-puikot.

Seuraavaksi pääsivät puikoille kultasen lapassormikkaat, jotka ovat olleet vaiheessa jo ainakin pari vuotta. *nolostus* Yksi on jo kerran valmistunut mutta päättelykeiju ei tullut kylään, ja sitten päätin purkaa sen ja aloittaa alusta koko homman, paristakin syystä. Nyt aion tosissaan yrittää saada nämä valmiiksi jouluksi!

Lisäksi jos katselette neuleita jotka suunnittelin Uppsalaan vieväni, niin niistä ovat jo lapaset valmistuneet. Verratessani näitä niihin neuleisiin jotka ajattelin saada valmiiksi ennen Uppsalanreissua, huomasin että kultasen lapassormikkaita varten pitäisi ottaa mukaan kaksi kerää seiskaveikkaa, kun taas jotakin muita keskeneräisiä varten korkeintaan yksi, tai ehkä vain joku 50 gramman kerä. Huikean loogisen ajatustyöskentelyn jälkeen päätin että on parempi tehdä valmiiksi kultasen lapassormikkaat Suomessa ja mieluummin ottaa mukaan joku "pienempi" keskeneräinen kuin raahata mukaan kaksi kerää seiskaveikkaa... :) Jesh.

4.12.2007

Kaikki etenee paitsi äidin sukat

Hyvä asiahan se on että lapaseni ovat taas vauhdissa. Samaan aikaan vaan äidin sukat taas mulkoilevat syyttävästi tuolinnurkasta... No joo. Lapasten toinen pari on jo puolessavälissä eli peukalon ohi ollaan päästy, ohjelmassa siis enää vain suoraa sileää ja kavennus.

Lapasta tehdessä tulee mieleen pari asiaa. Ensinnäkin se, miten ihana on aina se tunne kun yksi kerä on ihan loppusuoralla ja toinen odottelee vieressä korkkaamattomana. ;) En tiedä ilmeneekö muilla samanlaista "fetissiä", mutta on se vaan niin kiva tunne sitten kun kerästä on jäljellä vain parikymmentä senttiä ja sen langanpään sitoo yhteen seuraavan kerän kanssa. Varmaan se on se tieto että nyt on yksi kerä taas kulutettu ja se on saanut uuden olomuodon jossa siitä on enemmän hyötyä kuin keränä nurkassa.

Toiseksi ärsyttää se kun usein parin (lapasten, sukkien yms.) toisesta kappaleesta tuntuu tulevan ensimmäistä hieman tiukempi. Nytkin toinen lapanen vaikuttaa aavistuksen tiukempaan neulotulta kuin ensimmäinen... äh. Se erohan ei ole suuren suuri, ainakaan tässä parissa, eli ei sitä kukaan koskaan edes huomaa, enkä välttämättä sitä itsekään hetkisen käytön jälkeen enää tunne, mutta kun minä sen tällä hetkellä TIEDÄN. Minussa asuva pieni perfektionisti siis jupisee asiasta niin että harmittaa ihan pikkuisen. Mutta eiköhän sekin perfektionisti pian anna periksi, sen tiedän aiempien neuletöiden käytöstä. :)

Hyvää vauhtia siis tuntuvat ainakin nämä lapaset valmistuvan. Seuraavaksi tartun kyllä kiinni äidin sukkiin vaikka pakolla. Sitten ovat vuorossa muut keskeneräiset. Hyvä minä!

3.12.2007

Uusia lankoja

Kävin tässä pari viikkoa sitten ostamassa hieman lisää lankaa, mutta unohduksen ja kiireen takia en ole niitä vielä täällä esitellyt.

Löysin siis jostain lankojeni seasta kokonaista neljä yhden euron etuseteliä Menitaan, ja koska ne vanhenisivat tammikuussa ajattelin käydä nyt ne käyttämässä. :) Olin ajatellut ostaa uusinta Jättiraitaa, mutta kun sitä ei ollut niin katselin muuta. Sitten tietysti hieman villiinnyin kun Menitaan oli viime käyntini jälkeen (eli ikuisuus sitten) ilmestynyt lankaa, jonka perään olen jo jokusen viikon kuolannut: Garnstudion Fabelia! Sitä vaaleanvihreää sävyä ei ollut, joten tyydyin toiseen vaihtoehtoon, eli tummempaan vihreään (digikameran puuttuessa netistä otettu kuva langasta):

Tätä on nyt 150 grammaa, katsotaan mitä siitä aikanaan tulee.

Lisäksi mukaan tarttui 100 g Fortissima Socka Coloria, semmoista sinisensävyistä. Kuvaa en siitä netistä vielä löytänyt, joten saatte vain kuvitella... Mutta siis yhteensä 250 g lisää. Hm. Eikä taatusti riittäneet ne neljä euron etuseteliä näihin ostoksiin. ;)

30.11.2007

Purkua ja Uppsalansuunnittelua

Eräälle kaverille suunnattu sukanalku siitä sinipunaoranssiliila-jättiraita-seiskaveikasta pääsi tänään purkuun. En ollut kyllä ehtinyt kuin ekan varren loppuun, joten ei haittaa. Katselin vain tuossa kaikkia keskeneräisiä töitä ja päätin että ei hitsin vimpulat, näin montaa keskeneräistä en jätä kotiin Uppsalaan lähdettyä. Tällä hetkellä puikoilla on siis seuraavat tuotokset, jotka yritän saada valmiiksi ennen Ruotsinmatkaa:

- Step-sukat äidille (argh).
- yks juttu siskolle.
- toinen juttu siskolle (yritän ehtiä joululahjaksi, mutta saa nähdä...).
- sukat itselleni.
- lapaset itselleni.

Ei kovin monta. Jos siis oikein urakoin tässä ennen joulua ja sen jälkeen (lähtö on "vasta" 15. tammikuuta mutta muutakin pitäisi tehdä) niin saattaa tuo pino jopa valmistua!

Katselin myös sukkapuikkotilannetta, ja tällä hetkellä minulla on kahdet 3,0-puikot, kolmet 3,5-puikot ja kolmet 4,0-puikot - joista yhdet nelosen puikot ovat vapaana! :P Hehe. Pitäisiköhän ostaa parit ylimääräiset Uppsalaan...? ;)

Tänään sain myös inspiraation tehdä serkkuni vietnamilaiselle vaimolle villasukat, hän kun on uusi Suomessa ja suvussa eikä ole vielä ihan tottunut kylmyyteen... Rupesin jo miettimään väriä ja jopa hieman vilkuilemaan kyseisen tyttösen jalkoja, että minkähän kokoiset noi on...? Mutta sekin projekti säästyy kyllä Uppsalaan. Ah, siellä kyllä pääsee sitten lapas- ja sukkatehdas käyntiin!

Sitten hieman kuvaa. Niistä lapasistani olen puhunut mutta en kertaakaan näyttänyt. Nekin ovat siis vielä vaiheessa (toisen varsi alullaan) mutta valmistuvat kyllä aikanaan. Tältä siis näyttää eka lapanen, noin suurinpiirtein:


Hieman tärähtänyt kuva näköjään, ja huonossa valossa, mutta näkyvätpä värit jotenkuten oikein. Lankana on siis Idénan Juvel, jota ostin FiinaNeuleen muuttoalesta 100 g. Tosi jännät värit: ihanan syvä ja kirkas sininen, punainen sekä oliivinvihreä. Ja jännästi tuo sininen osui aina samaan paikkaan varressa ja muodosti noita "pylväitä" kun taas vihreä ja punainen sekoittuivat keskenään.

Näitä tänään.

24.11.2007

Neulojan kultasesta

Täytyypä pistää vielä toinen postaus tämän päivän aikana. Kultaseni lähti eilen Vaasaan kavereiden kanssa oleskelemaan, ja näin pikkuikävän iskiessä tulin vilkaisseeksi sinisestä Woolista aloitettua sukanvartta joka lojuu tuossa pikkupöydällä. Sen sukanvarren on nimittäin aloittanut kultaseni itse. :)

Tuli tässä blogeja selaillessa mieleen että on se vaan joskus niin ärsyttävää kun niin moni neuloja ja neulojan mies on niin... tyypillinen. (Nyt toivon ettei kukaan ota itseensä, en yritä pahoittaa kenenkään mieltä vaan mietiskelen vain.) Varsinkin nuo neulojan miehet. Tänään taisi olla eka kerta kun näin blogin jossa neulojan mies vaikutti olevan ainakin joskus mukana neulontaharrastuksessa ja varsin hulppealla mielellä. :) Onhan sitä näköjään myös niitä miehekkeitä jotka lahjovat vaimokettaan kovinkin rakkaudella. Mutta yleensä nuo miehet vain tuppaavat mielestäni olemaan juuri sellaisia jotka "sietävät" vaimon neuleharrastusta ja valittavat lankakerien määrää jne.
Ja sitten blogataan siitä ihmeestä kun joku miehekkeistä osoittaa kiinnostusta neuleharrastusta kohtaan.

On tullut nimittäin huomattua että tuo oma miehekkeeni, kultaseni, on hieman samasta puusta veistetty. Hän on monasti valitellut sitä että vain "istun sohvalla ja neulon" ja ihmetellyt uusia lankakeriä, mutta toisaalta myös toiminut hyvänä omanatuntona. ;) Mutta toisaalta rakas kultaseni on myös hieman erilainen kuin tyypillinen neulojan mieheke. Joku kerta kun molemmat valitimme ettei toinen kiinnostu toisen harrastuksista niin sanoin että "ethän sinäkään ole kiinnostunut neulomisestani", johon kultaseni vastasi että "no ethän sinä ole koskaan pyytänyt minua neulomaan kanssasi!" Tietysti pari päivää myöhemmin sitten otin esiin sen Woolin joka on juuri täydellisen värinen kultaselleni, ja ryhdyin opettamaan.

Olin hieman pettynyt kun kultaseni vain ähki ja antoi sen kuvan että olin selittänyt tosi huonosti, ja lopuksi pari riviä tehtyään sanoi että sepä oli tylsintä pitkään aikaan. Vasta hetkeä myöhemmin, kultaseni hymyillessä, minulle valkeni että hän vain vitsaili, ja oli vain ähissyt keskittymistään. Ja erittäin mukavaa oli kun n. viikkoa myöhemmin lähdimme kultasen perhettä taas tapaamaan ja istuessani neulomassa kultaseni sanoi, että "et sitten ottanut minun neulettani mukaan". :) Eli luulenpa että kultaseni on kaikesta huolimatta omaa luokkaansa neulojan miehenä.

Minun kymmenen prosenttiani

Olen sivusilmällä seuraillut 10 %-hanketta (jossa siis en itse ole mukana) ja tänään sain inspiraation laskea omat lankakiloni. Tähän asti olen noin silmämääräisesti arvioinut varastoni olevan n. 5-7 kilon suuruinen, mutta ajattelin että lasketaan nyt hieman tarkemmin.

Lopputulos ei ollut yhtä shokeeraava kuin toisilla on tuntunut olevan, mutta jonkinmoinen yllätys kuitenkin: kokonaiset kerät sekä ne, joiden määrän olen jotenkin pystynyt arvioimaan, tekevät yhteensä 9765 grammaa. Lisäksi minulla on jämälankoja joiden painoa en pysty laskemaan, mutta niiden yhteispaino on varmaan ainakin 2-3 kiloa. Joten yhteensä minulla näyttäisi lankoja olevan suunnilleen 12765 grammaa eli melkeinpä 13 kiloa! Huh. Jos nyt siis osallistuisin 10 %-projektiin niin minulla olisi kulutettavana 1276,5 g.

Määrä tuntuu suurelta, varsinkin kun olen yrittänyt olla muuttumatta lankahamsteriksi, mutta toisaalta mieltäni keventää se tieto että kokonaismäärästä 4100 g menee villapaitoihin jotka siis olen jo suunnitellut. Lisäksi tulevaisuudessa häämöttää monet sukat ja lapaset jotka olen aikonut langoistani tehdä mutta joille ei vielä ole aikaa. Tuntuu hyvältä ajatella ettei minulla sentään ole melkein 13:a kiloa lankaa joiden tuleva olomuoto on epäselvä. :)

Taidanpa osallistua lankahamstereihin sitten keväämmällä, näin aluksi, ja ehkä jopa 10 %-projektiin ensi vuonna.

23.11.2007

Lappunen kateissa

Ärsyttää. Voisin neuloa äidin Step-sukkia mutta kun olen kadottanut lappusen johon kirjoitin kaikki muistiinpanoni sukista. Voin tietysti laskeskella silmukoita ekasta sukasta, eikä sillä kai paljon väliä ole vaikka jokin kohta heittäisi parilla silmukalla, mutta pieni perfektionisti minussa huutaa että ei, nyt etsit sen lapun vaikka Kiinasta, mutta et jatka ilman sitä!

Toivottavasti minussa herää jokin toinen, hieman rennompi ääni joka puhuu kovempaa kuin perfektionisti. Pitäisihän ne sukat saada valmiiksi. Äh.

Muuta uutta ei neulerintamalla ole tapahtunut. Keskeneräinen on yhä keskeneräistä, uutta ei ole eikä vanhoja valmiina. Ei siis yksinkertaisesti ole ollut aikaa neuloa.

Mutta hieman uutisia sentään: sain eilen tietää että olen saanut stipendin Uppsalaan, joten olen nyt ihan varmasti lähdössä sinne keväällä! Eli puoli vuotta opintoja Ruotsissa. Kuten jo aiemmin sanoin, tulen ottamaan sinne hieman lankaa ja ostan loput siellä sitten tarpeisiini, ja tällä hetkellä
mukaan olisi tulossa seuraavat projektit:
- villapaita Garnstudion Alpacasta.
- villatakki Nalle Colorista.
- kultasen lapassormikkaat (ellen jollain ihmeen konstilla saa niitä valmiiksi jouluksi...).
- omat lapaseni.

Varsinkin Nalle-villatakkiin tulee mukaan aimo kasa lankaa (n. 700 g?), mutta minulla on kotona niin paljon lankaa ja päässä ideoita valmiina että tahdon ihan välttämättä tehdä niitä Uppsalassa kun minulla pitkästä aikaa on aikaa. Lankojen kuljettaminen ei ole suuri ongelma, sillä menemme laivalla ja junalla joten mitään painorajaa tavaralle ei ole. Ja kunhan ne vaan saa Uppsalaan niin sittenhän langat ovat siellä ja odottelevat vain että saavat muotoutua villatakiksi. :)

19.11.2007

Neulepaitoja, nam

Jos minulla jotain muuta sanottavaa Hippy-paidastani oli niin se on tällä hetkellä unohtunut. Olen kääntänyt ajatukseni siitä seuraaviin paitaprojekteihin. Minulla on nimittäin tällä hetkellä viisi neulepaitaideaa mielessä ja langat ostettu, joista neljä itselle ja yksi siskolle. Ah, ja sitten yksi paita suunnitelmissa kultaselle mutta siihen ei ole lankoja vielä. Hippy-paitaa viimeistellessä sormet syyhysivät päästä tekemään uutta isompaa työtä, ja tällä kertaa lopputuloksesta tulee varmasti hieman korkealaatuisempi.

Ennen joulua en kuitenkaan ala paitaa tekemään, koska tiedän ettei se raukka pääsisi pitkälle ennen uuttavuotta. Mutta ainakin yhden idean lankoineen otan mukaan Uppsalaan Ruotsiin (jonne toivottavasti pääsen opiskelemaan kevääksi; en ole vielä saanut tietää saanko vai enkö saa sinne lähteä), koska siellä kyllä varmasti riittää taas aikaa neulomiselle. :)

Lisäksi olen viime päivinä kuolannut blogeissa näkyviä uusia lankaostoksia. Mutta kuin ihmeen kaupalla olen viime kuukaudet ollut jokseenkin langatta, siis ostamatta uutta lankaa! Olen kai vihdoin tajunnut että ainakin tällä hetkellä tärkeämmät asiat tulevat ensin. Sitten Uppsalassa aion kyllä etsiä käsiini lankakaupan ja ostella uusia lankoja siellä, mutta olen ajatellut asettaa rajaksi sen että ne langat on siellä myös neulottava! Eli ei uutta lankaa mukaan Suomeen kun sitten kesän alussa palataan, tai ainakaan ei kerällä vaan neulottuna.

Jeps, nyt äidin lahjasukkaa neulomaan. Toivottavasti ainakin ne saisin valmiiksi ennen lähtöä... Huoh.

12.11.2007

Vihdoin!

No niin, tässä se nyt komeilee: Hippy-langasta tehty neulepaitani!

Mennäänpä muitta mutkitta kuviin ja tuoteselostukseen. Näette tässä alla myös oman sievän naamani.


Mikä: Tunika venepääntiellä, Novita syksy 2004 malli 39.
Mitä: Novitan kirjavaa Hippy-lankaa.
Miten paljon: joko 500 tai 600 g (ohjeessa lukee 550 ja yksi kerä jäi yli, en muista olenko ostanut 600 vai 700 g).
Millä: 7,0 puikot ja pyöröpuikot.

Aiiivan mahtava! Ihanan löysä, minulle sopivat kirkkaat värit... Työpaikalla kaksi kollegaa jo kehui, oppilaat eivät. ;)

Nyt en ehdi muuten hehkuttaa paitsi että tämä on kaikista virheistään huolimatta ensimmäinen oma iso työni! Tämän tekemiseen on siis kulunut ainakin kolmisen vuotta, ja sen huomaa: käsiala on hieman tiukentunut ylös mentäessä. Sitä paitsi olen töpännyt lankojen kanssa:


Jostain syystä kaksi ekaa kerää ovat hieman eri sävyä. Joko olen ostanut eri sävyä tai sitten eri värjäyserää, en vieläkään tiedä kumpaa. Mutta eipä tuo minua haittaa, kuten sanottu saa tässä amatöörimäisyys näkyä! Selkäpuolella tuo on, ja tukkani on niin pitkä ettei sitä varmaan kukaan huomaakaan. ;)

Mutta nyt nukkumaan. Lisää asiaa paidasta ehkä myöhemmin.

6.11.2007

Hippy-paidan edistyminen

Tuli tässä juuri mieleen että äidin lahjasukat ovat vielä vaiheessa. Kääks. Ja sitten kun äiti vielä viikonloppuna pyyteli tekemään joululahjasukat isovanhemmilleni. Sanoin kyllä etten lupaile mitään, monet muutkin joululahjat olisi kiva saada tehtyä. Tietysti isovanhemmilleni (joista toinen on sänkypotilaana ja toinen Alzheimeria sairastava) olisi ihanaa tehdä jotkut kivat sukat jalkoja lämmittämään, mutta nyt on meikäläisen oikeasti otettava vähän takapakkia, kaiken suhteen. Lupasin itselleni eilen että ajattelen kyllä loppuvuoden ajan hyvin tarkkaan mille sanon "kyllä"... On nimittäin viime aikoina ollut hieman stressaavaa.

No mutta. Kun yksi makailee toimettomana niin toinen etenee hurjaa vauhtia. Puhun siis äidin sukkiin verrattaessa Hippy-neulepaidastani! Eilen olin päättänyt mennä oikein aikaisin nukkumaan ettei olisi taas töihin noustessa niin ällö olo, mutta sitten päätinkin "neuloa vielä ihan vähäsen". Lapasten sijasta katse osuikin ompelemattomaan Hippy-paitaan, ja sitten olinkin yhtäkkiä tarttunut härkää sarvista ja istuutunut sohvalle paita, lankaa ja neula kädessä.

Ja kuinkas sitten kävikään! Tällä hetkellä paidasta on oikea sivu valmiina (raglan-neuleessa kun ei ole ihan yhtä monta ommeltavaa saumaa kuin toisissa), eli jäljellä enää vasen sivu ja hieman kaula-aukon kiinnitystä. Jes! Ja kävi nopeammin kuin olin odottanut (vaikkakin olin sängyssä taas ärsyttävän myöhään). Eli tänään jos ehtisin ommella loput, tai huomenna, niin on ensimmäinen oma "villa"paitani valmis! :D

5.11.2007

Kuvia! Ja muuta.

Eli harvinaista herkkua nuoren blogini lukijoille: kuvia!

Syy tähän yllättävään herkkuun on Lontoonmatka, jolta tulin eilen illalla kotiin ja jonka aikana lainailin siskoni digikameraa. Kaikkia tuotoksiani en tietenkään ollut ottanut mukaan, mutta jotakin vanhaa ja jotakin uutta tuli kuitenkin filmille. Eikun... levylle?

Tässä ensimmäisenä Seiskaveikan ensimmäisestä Jättiraidasta tekemäni sukat (eli vanhaa). Näistä tuli kivat sekä väriensä takia että siitä syystä että nämä olivat ensimmäiset ihan itselleni tekemäni sukat.


Mikä: perussukka Novitan ohjeen mukaan, n. koko 39-40 eli 48 silmukkaa.
Mitä: Novitan Seitsemän Veljestä Jättiraita.
Millä: taisi olla 4,0-puikot...

Seuraavaksi toinen vanhempi työ, eli ihanat omat kalastajankäsineeni.


Mikä: kalastajankäsineet, Novita Talvi 2005. Ja huono valaistus.
Mitä: äh, tällä hetkellä kiire, vyöte kateissa ja langan nimi pyyhkiytynyt mielestä... Joo.
Millä: 3,0.

Ja sitten uutta: vasta torstai-iltana jo Lontoossa ollessamme tajusin että nythän olisi kiva ostaa hieman lankaa ulkomailta! Ohjelman lomassa en kuitenkaan ehtinyt lankakauppoja oikein etsiä... Sitten toiseksi viimeisenä yön näin unta jossa löysin lankakaupan, ja seuraavana (eli viimeisenä) iltana löysimme viime tingassa tiemme John Lewis-nimiseen tavarataloon, joka muistutti ulkonäöltään Stockmannia mutta jossa oli yksi merkittävä ero: siellä oli myös lankaosasto. ;) Sieltä tarttui sitten mukaan sekalainen kokoelma lankaa, jotka näkyvät alla. Taaskin hyvin huono valo (kiitos hotelli!), mutta saatan kuvailla noita sitten myöhemmin myös.




Elikkä vasemmalta oikealle:
- 100 g Freedom Spirit -lankaa, tuollaista sammalenviher-oranssi-kirjavaa.
- 100 g Debbie Blissiä, värinä valkoinen-vihreä-vaal.punainen. En tiedä miksi juuri tuon värin valitsin, iskipä vaan silmään ja miellytti sitä. :)
- 100 g Noro Kureyonia, sinivihreää. Älyttömän hienot värit! Tästä teen jotain itselleni.
- 200 g Mirasolin Hacho -lankaa. Tosi hienon väristä merinovillaa joka ilmeisesti on jonkinlainen Reilu Kauppa -tuotos. Plussaa! Ja tästä samaten jotain meikäläiselle.

Jees. Myöhemmin lisää.

28.10.2007

Step-sukan ihmekehitys!

Kyllä se niin vain on että ikäväkin asia tulee (jotakuinkin) nopeasti valmiiksi kunhan sitä alkaa tekemään.

Eli äidille lahjaksi tekemieni Step-sukkien ensimmäinen puolisko on päättelemistä vaille valmis! :D Hurraa! Kävimme tässä viikonloppuna kultaseni vanhempien luona Kirkkonummella ja siellä kun istuin ja neuloin niin eikös vain alkanut sukka siitä luonnistumaan. Perjantai-illan ja lauantaipäivän neulomisen tuloksena on siis yksi (melkein) valmis sukka, ja toinen aloitettu. Nyt vaan kaikki muut projektit pääasiallisesti syrjään lähipäiviksi niin eiköhän viimeistään ensi viikolla ole valmista.

Torstaina lähden äidin ja siskon kanssa Lontooseen ja tulen sunnuntaina takaisin, ja sinne kyllä aion ottaa ainakin pari pienempää projektia mukaan, kuten ne äsken mainitut lapaseni sekä kultaseni joululahjalapaset. (Äidin sukkaa en tietenkään voi ottaa mukaan koska lahjan saaja on paikan päällä.) Tarkistin Finnairin sivuilta että vain puiset ja muoviset puikot saa kuljettaa käsimatkatavaroiden joukossa, ja pahoin pelkään että kaikki puikkoni ovat metallisia... Pitäisiköhän nopeasti kipaista ostamaan yhdet puiset? ;) Hehe. Mutta kyllä meikäläinen ilman niitäkin pärjää, laitan varmuuden vuoksi ruumaan niin ei vahingossakaan tule ongelmia matkalla.

25.10.2007

Lisää uutta... huh

Jeps jeps.

Enpä ole edes Hippy-paitaa vielä valmiiksi asti tehnyt kun on taas päässyt yksi uusi projekti puikoille. Ihan peruslapasia itselleni olen tekemässä, mutta lanka on kivempaa kuin mikään "perus": ainoa FiinaNeuleesta ostamani lanka, Idénan monivärinen Juvel. Sinisen, vihreän ja punaisen pätkävärisekoitus, josta tulee jännän näköinen.

Muuten olen kyllä yrittänyt pitää itseäni kurissa ja tärkeysjärjestykseni kuuluisi olla seuraavanlainen: ykkösenä äidin villasukat, kakkosena yllätyssynttärilahja eräälle toiselle... Höm höm. Vaan kun eivät ne äidin Step-sukat luonnistu kun menee niin hitaasti ja kaikki muu on paljon kiinnostavampaa... Pitää vain ottaa itseä niskasta kiinni. Kyllä se sitten luonnistuu kun pääsen vauhtiin.

17.10.2007

Päivitystä...

Kyllä hieman hävettää kun ei ole niin pitkään aikaan tullut mitään postausta tänne... Mutta eipä siitä sen enempää. On vain ollut ajanpuute työn ja muun sellaisen ohella, sekä hienoinen neuleplääh. Mutta kyllä täälläkin jotain valmistuu, hitaasti mutta varmasti.

Olen tainnutkin mainita sen Hippy-paitani. Se on nyt vain ompelua ja muuta pientä hienosäätöä vaille valmis! Kun vain saisin ripauksen lisää itseluottamusta sen saumojen ompelun aloittamiseen, on nääs eka kerta joten pelottaa että saumat sitten myöhemmin on ihan rikki ja huonot... Kai se pelkokin täytyy vaan kohdata. Sitä neulepaitaa olenkin neuloskellut tässä ainakin kahden vuoden ajan, eli voisiko sitä sitten valmistumisen jälkeen ehkä kutsua jopa FUFOksi? :) Ja jälki on sen näköistä, elikkä käsiala on tiukentunut loppua kohden mikä hieman ärsyttää mutta olkoon, kun on elämäni ensimmäinen omatekoinen neulepaita niin kai siinä se amatöörimäisyys saa näkyä!

Aijoo, ja valmistahan on myös tullut! ;) Veljentyttäreni syntyi tässä jokunen viikko sitten, joten tein hänelle syntymäpäivälahjaksi hienot villasukat! Todellakin kivaa lankaa, värikästä eikä mitenkään värikoodattua (kuten veljeni tyttöystvä sen hienosti ilmaisi). Minähän siis en näistä poika- ja tyttöväreistä perusta, kullekin sitä mitä yksilö itse haluaa! (Oma suosikkivärinihän on kautta aikojen ollut vihreä, sininen ja liila perässä...) Tässä kuva langasta, mutta kuva ei siis ole minun ottamani vaan löysin netistä. Paljon pienempi oli se koko jonka tein taaperolle.


Jeps. Ja oman Hippy-paitani vielä ollessa keskeneräinen korkkasin kuiteskin toisen Hippy-kerän, tällä kertaa harmaansävyisen, josta teen paitaa siskolle. Novita syksy 2004 -numerosta malli 25. Niitä keriä kun löytyi Tarjoustalosta tuossa kesän puolella euron kappale, niin ajattelin että eikös se siskokulta vaan tykkäisi harmaasta neulepaidasta... ja tykkäähän se, kysyin ja valittiin malli yhdessä. Siskolle on siltä kannalta ihana neuloa että häntä oikeasti ei haittaa kaikki ne pienet virheet ja töppäilyt, koska onhan se kuitenkin käsityötä, kuten hän sanaili.

Yritän tässä päivitellä hieman useammin... Ainakin sitten siitä neuleen saumojen ompelemisesta. Jos vaikka uskaltaisin tarttua härkää sarvista, eikun neuletta puikoista jo tänä iltana!

26.8.2007

Kaikenkarvaisia kämmekkäitä

Jes, yhdet ovat taas valmiit! Elikkä norjalaiselle kaverilleni tein eilen illalla punaisesta Nalle Colorista kämmekkäät. Kuvaa nyt ei vielä ole, mutta ehkä tulee piakkoin. Kämmekkäät ovat joululahja, joten ainakaan saajan puolista kuvaa ei täällä vielä hetkeen näy...

Eli ihan peruskämmekkäät Novitan Talvi 2005 viidennen sivun ohjeella, paitsi että erillisiä "sormikkaita" ei mallissani ole vaan ihan vaan yksi kolo kaikille neljälle sormelle. (Olipas vaikea selitys.) Kivana yksityiskohtana kämmenselän keskellä palmikko, joka muuten oli ensimmäinen palmikkoni! :) Aika ohut, kaksi nurin kummallakin puolella ja keskellä 3 + 3 oikeaa silmukkaa. Allaoleva kuva antaa osviittaa langan väristä.

Tällä hetkellä ainoat kolmospuikkoni vapautuivat siis kämmekkäiden kourista eilen, ja samana iltana aloin niillä tekemään synttärilahjaa siskolleni... En nyt sen enempää paljasta, paitsi että jotain samantapaista on tulossa. Siitä enemmän sitten lokakuussa.

15.8.2007

Steppisukkaa

Jepulis. Kesä alkaa jo väsyttää kun ei päivittääkään jaksa.

Aloin tuossa viime viikolla oikein innostua Step-sukista joita olen tekemässä äidilleni synttärilahjaksi. Alku hieman tökki koska en ollut varma miten monta silmukkaa niihin tarvitsee (äidillä on hieman isompi jalka kuin meikäläisellä) ja koska olen sen verran laiska etten tietenkään jaksa itään mallitilkkuja ruveta tekemään. Noh, oma vika jos täytyy sitten purkaa... En ole ihan varma onko tämä allaoleva nyt juuri se väri josta äidilleni teen (vyöte on tällä hetkellä jossakin muualla) mutta tämä taisi olla lähin jonka löysin. Hempeämmät värit ja hieman vihreämpi tuo harmahtavan näköinen raita.


Sukista on ensimmäinen n. puolivälissä eli kantapää on jo ohitse. En tosiaan tiedä toimiiko tuo ihmelanka niin kuin sen pitäisi, mutta ainakin ajatus on kiva. Ja kyllä se jo neuloessa tuntuu pehmeältä.

Ostin Step-lankaa aiemmin keväällä myös kaksi muuta kerää, molemmat vihertäviä. Niistä teen kyllä jotain ainakin itselleni, oli lanka sitten miten ärsyttävän ohutta tahansa. (Olen siis Step-langan ansiosta tajunnut että pidän paksummista langoista.) Toinen väreistä on tämä:


Ja toista en netistä löytänyt. Mutta semmoinen mintumpi vihreä. En minä itse noista jojobasta ja aloe verasta niin perusta, mutta kun on niin ihanat värit! ;)

No mitäs muuta. Väkerrän paraikaa pieniä villasukkia tulevalle veljenlapselleni joka syntyy reilun kuukauden kuluttua, eli kiire alkaa jo olla! Mutta yhdet pienet sukathan valmistuvat hetkessä, kunhan ne vaan tekisin. Joululahjaksi olin sitten ajatellut sukka-lapas-kaulaliina -settiä sille pikkumörölle, joka muuten tekee minusta ensimmäistä kertaa tädin! Hihuu!

5.8.2007

Sukkia Brasiliaan

Ei hitsi, ihan pakko pistää toinen postaus heti perään, koska nyt virallisesti on jo seuraava päivä. *virn* (Kello on siis huikeat 01.41 sunnuntain puolella.)

Tällä hetkellä ainoa kuva saavutuksistani on nyt tässä. Viisi paria sukkia joiden tekemiseen meni laiskuus- ja muista syistä jotain puoli vuotta varmaan... Äh. No joo, mutta tarina on siis tämä: perheelläni on Brasiliassa ystäväperhe jonka olemme tunteneet jo pari, kolme vuotta. Siskoni heihin ensin tutustui ja lähti sinne kuukaudeksi, ja perheen poika C on nykyään yksi hänen parhaista kavereistaan.

Noh, Brasiliassahan tunnetusti ei ole kovin kylmä, mutta kaikkihan on suhteellista. Heillä on talvi silloin kun täällä koto-Suomessa on kesä (eliii... nyt), ja talvella Brasiliassa on ehkä joku 10-25 astetta plussan puolella. Mutta tämähän heille on superkylmää, eli plus kahdessakymmenessä brasilialaiset värjöttelevät kylmissään toppatakeissa. Siskoni sai sitten idean, että jos tekisimme koko perheelle villasukat sisäkäyttöön, kivilattiat kun tuppaavat olemaan hieman viileät talvisin. Siitä se ajatus sitten lähti, ja tuossa 12.7. vihdoin sain viimeisen sukkaparin valmiiksi! (Siskoni ei ole (vielä) neuloja, mutta sai valita värit.)


Yllä siis viisi paria perussukkia. Oikealla olevat siniset ja kirjavat sukat: Novitan Ainoa, petroolinsinistä C:lle ja ruskakirjavaa siskolle. Muut: Sandnesin Smartia, täpläsiniset isälle, punaiset äidille ja värikkäät kodinhoitajalle. :) Hän on söpö.

Näitä tehdessä ihastuin Ainon tuntuun, siitä teen kyllä vielä ainakin yhden villapaidan. Samoin tykkäsin siitä millainen raidoitus tuohon Smartin värikkääseen tuli varressa: vinoja raitoja! Ja aivan sairaan ihanat nuo vihreän, keltaisen ja sinisen sävyt siinä langassa.

Nämä kyllä vieläkin odottavat lähettämistä Brasiliaan... Mutta on siellä varmaan vieläkin vilpoista, ja ainahan on seuraava talvi. Toivon vaan että sukat sopivat, yritin tehdä mittojen mukaan mutta eihän sitä koskaan tiedä.

EDIT: Pakkohan se on vielä hieman loistella ylpeydestä ja sanoa että nuo kirjavasta Ainosta tehdyt sukat ovat elämäni ensimmäiset sukat! :D Ihan hyvät tuli, vaikka itse sanonkin. Siitä ehkä enemmän myöhemmin, jos joku haluaa kuulla tarinan ensimmäisistä sukistani.

4.8.2007

Alkuturinoita

Jepulis.

Tästä se lähtee, elikkä meikäläisen neuleblogi! Täytyy nyt sanoa että harkitsin ensin näiden neulejuttujeni synkronoimista vanhemman bloginin kanssa, mutta se ei oikein tuntunut toimivan. Jotenkin ns. yleisestä elämästäni kertovassa blogissani on hieman "vakavampi" tunnelma, siellä olen joskus hyvinkin kriittinen, joten kevyemmin neuleista (ja tulevaisuudessa toivottavasti muistakin käsitöistäni) pälättäminen ei sinne vaan sopinut.

Täällä kirjoittelee siis kaksikielinen (eli suomenruotsalainen), kohta 23-vuotias pohjoismaisten kielten opiskelija Helsingistä. Olen alkanut neuloa oikein innolla n. pari vuotta sitten, ja viime aikoina olen jopa alkanut oireilla neulehamsterimaiseen tapaan. En kuitenkaan ainakaan vielä ole läheskään sillä tasolla että minulla olisi joku 30-50 kg lankaa varastossa... Tällä hetkellä arvioisin kasojeni yhteispainoksi n. 5-6 kg, ja sillä tasolla aion jatkossa sen yrittää pitääkin. Omatuntoina toimivat oma harhaileva itsekurini sekä kihlattuni, joka silloin tällöin kääntää katseensa uusista keristä vanhoihin pusseihin ja koreihin ja toteaa että sullahan on noita jo vaikka kuinka paljon.

Olen siis tavallaan vielä alkuvaiheessa, olen vastikään "oppinut" palmikon tekemisen (eli: tajusin mikä sen idea on, kokeilin ja onnistuin), ja uskon että on vielä olemassa tekniikoita jne. jotka vielä ovat liian vaikeita minulle. Mutta opin lisää koko ajan (viimeisimpänä langankierto, vaikka en sitä vielä ole koittanut), sitä mukaa kuin tunnen sen tarpeelliseksi. Tähän asti puikoilta on syntynyt lähinnä villasukkia, lapasia, kämmekkäitä ja tulossa ensimmäinen neulepuseroni.

Ja en todellakaan tuolla blogini "alaviitteellä" tarkoita loukata ketään lankahamsteria tai Fifin neulojaa. Teksti on tavallaan itseironinen lausahdus: yritän siis kivikovasti pitää varastoni pieninä vaikka joskus tunnen kovaakin vetoa ostaa lisää lankaa, ja jostain syystä en usko koskaan tekeväni Fifiä. Lisäksi luonteeni on sellainen että tunnen ihan periaatteesta vastustusta kaikkeen joka on "in", enkä edes ole erityisen ihastunut Fifiin. En myöskään ole ihminen joka tarvitsee ja käyttää kolmeakymmentä paria lapasia, kaulaliinoja ja villasukkia (tai, no ehkä villasukkia), joten usein minulla on se ongelma että mitäs teet ihanasta langasta kun itsellä on jo riittävästi lapasia jne. Mutta näin on myös ihan hyvä tähän asti.

No joo, eiköhän tämä riitä näin aluksi. Voisin myös kertoa että kihlattuni hienovaraisen aloitteen jälkeen olen tässä pari kuukautta sitten tehnyt pienen listan keskeneräisistä tai suunnitelluista töistä, ja periaate on siis että kun sen listan olen neulonut valmiiksi niin saan ostaa uutta lankaa. Joskus houkutus on suuri, mutta olen muutenkin joskus niin itsekuriton että tekee vain hyvää minulle. Jos kiinnostaa niin voin sen listan tekeleistä kertoa joskus lisää (joku kymmenen pienempää työtä siinä kai on jäljellä, mm. sukkia ja semmoista).

Kiitos ja kumarrus!

PS: Jos osaatte yhtään ruotsia, niin käykää myös tsekkaamassa ruotsinkielinen blogini, jossa höpöttelen enemmän yleiselämästäni jne.